Kaikenlaisia jutusteluja, onnitteluja yms.

[Vieras]

(napsu)

mut mut raamatussa puhutaan myös Hengen esikoislahjasta...

“…eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huo­kaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunas­tusta” Room.8:23.

[olli]

Hengen esikoislahja ei ole tarkoitettu toisten ihmisten käyttämää kryptologiaa selittäväksi lahjaksi.

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,

Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.

4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
7 Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
8 jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.

[Vieras]

no puhutaan nytten sitten kaikki asiat selviksi ja se mistä me ollaan tässä n.8 vuoden aika väännetty kättä pohjustuksesksi tämä...

Re: Tempauksesta pilkkaa

ViestiKirjoittaja -jarmo- » 26 Kesä 2016, 23:07

Aha... mielenekiintoista että nyt tiedän kuka olet. Miksi sitten käytät vieras nimeä?

Meillä oli uskon keskeisistä kysymyksistä jonkin verran erimielisyyksiä, koska sinä koit olevasi ja kykeneväsi synnittömyyteen.

Mutta sinä tiedät mikä erotti meidät lopullisesti.

Tiedät vasrin hyvin mikä se juttu oli, josta emme tehneet sen suurempaa numeroa koska luotimme että Jumala hoitaa asiat puolestamme.

eli asiaan siis alkuun uskoin tempaukseen mutta sitten en enää uskonut nytten olen 50/50 kannalla eli joko on tempaus tai ei, oletteko miettineet jos tempausta ei ole?

----------------

toinen asia on kolmiyhteinen jumala johon minä en usko... mutta en tiedä taas miten te sitten käsitätte teidän kolmiyhteisen jumalan?

-------------

kolmas asia on tuo synti ja synnittömyys juttu...

näistä asioista emme ole vieläkään yhtä mieltä joten onko se ihme jos ei ymmäretä toisia kun uskotaan erilailla ja on erillaiset näkemykset asioista ja sen tietää että taas ku ruvetaan näistä asioista vääntämään kättä niin ei siitä hyvää seuraa kenellekkään...

niin esitän aisoita tempauksen puolesta ja sitä vastaan ja tietty sitten on oppi kysymykset erikseen olen koittanut hakea kompromissia täsäs mutta ei se näytä luonnistuvan riitoihin me kulkaa taas joudumme kun rupeemme bnäistä asiota väittelee niin se on helpompi kertoa "teidän sanoilla ja kielellä nämä asiat" koska jos puhun oman näkemyksen mukaan niin haloo siitä syntyy ja yhdessä kuorossa astutte minua vastaan niin en mielellään puhu omia näkemyksiä ja omalalla kielelläni näitä asioita kun aina joudumme sotaan...

koska miten me voimme sulauttua yksiin jos olemme niin monessa asiassa erimieltä?

ei meidän yhteis elosta tuu yhtään mitään kun meillä on niin rajut näkemys erot ja kumpikin osa puoli pysyy kantansa ja uskonsa takana niin mennää sitten "kompromissi ratakasuna" tai sitten mun on vaa feidattaa teidät ja jatkettava yksin matkaa?

[Vieras]

empä voi tähän enää sanoa kun tämän...

Sakarja 11

1 Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava sinun setrisi.
2 Valittakoon kypressi, sillä setri on kaatunut, hävitetyt ovat nuo mahtavat. Valittakaa, te Baasanin tammet, sillä sankka metsä on sortunut.
3 Kuule paimenten valitusta, kun on hävitetty nuo heidän mahtavansa. Kuule nuorten leijonain ärjyntää, kun on hävitetty Jordanin rantatiheikkö.
4 Näin sanoi Herra, minun Jumalani:
5 "Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syynalaisuutta, ja joista niiden myyjät sanovat: 'Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut', ja joita niiden paimenet eivät sääli.
6 Sillä minä en enää sääli maan asukkaita, sanoo Herra. Katso, minä annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä minä pelasta ketään heidän käsistänsä."
7 Niin minä siis kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia. Ja minä otin itselleni kaksi sauvaa; minä nimitin toisen "Suloudeksi", toisen minä nimitin "Yhteydeksi", ja niin minä kaitsin lampaita.
8 Ja minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta minä kävin kärsimättömäksi lampaille, ja hekin kyllästyivät minuun.
9 Niin minä sanoin: "Minä en tahdo enää teitä kaida. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa."
10 Ja minä otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa.
11 Ja sinä päivänä se purkautui, ja niin lampaista kurjimmat, jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana.
12 Sitten minä sanoin heille: "Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta". Niin he punnitsivat minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa.
13 Ja Herra sanoi minulle: "Viskaa se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet". Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle.
14 Sitten minä katkaisin toisen sauvani, Yhteyden, purkaakseni veljeyden Juudan ja Israelin väliltä.
15 Sitten Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi hullun paimenen kapineet.
16 Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat.
17 Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon."

Sak. 13:7-9

7 Heräjä, miekka, minun paimentani vastaan ja minun lähintä miestäni vastaan, sanoo Herra Sebaot. Lyö paimenta, ja joutukoot lampaat hajallensa; mutta minä käännän jälleen käteni pienimpiä kohden.
8 Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle.
9 Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani".

[olli]

koska miten me voimme sulauttua yksiin jos olemme niin monessa asiassa erimieltä?

Erinomainen kysymys. Minusta tuo nimenomainen kysymys on sellainen joka pitäisi olla mielessämme useamminkin.

Minä olen pyrkinyt omassa suhtautumisessani siihen, että hyväksyn sen että ihmiset voivat olla eri mieltä kysymyksissä joilla ei ole pelastuksen kanssa merkitystä. Itse pelastushan on varsin selkeä; se tulee vain uskosta ja vain niille jotka tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Jumalan järjestyksen oikeaksi.

Mitä taas tulee moneen, moneen muuhun asiaan, niin avoimesti hyväksyn erilaiset näkemykset. Tuo tempaus on eräs niistä, muita ovat esimerkiksi kuolleitten tila (tiedottomana tällä hetkellä vaiko Jeesuksen kanssa), sapatin viettäminen kristityillä, possun tai vaikkapa vielä jakavampi eli veren syönti kristityillä, joulun viettäminen Kristuksen syntymäjuhlana tai vaikkapa eri näkemykset pedosta ja pedon merkistä.

Näissä kaikissa on puolensa, ja joillakin on varsin lukkiintuneet asenteet näihin asioihin jotka eivät kuitenkaan ole ollenkaan niin selviä kuin mitä jotkut haluavat antaa ymmärtää. Jokainen painottaa jotakin Raamatun kohtaa enemmän kuin toista, ja tekee sen perusteella päätökset asioista. Valitettavasti monet myöskin omaksuvat oman seurakuntansa kannan itse edes tutustumatta tarkemmin ko. asioihin.

Olen itse asiassa itse opetellut melko monen eri seurakunnan opetuksen erityispiirteitä ja niiden perusteluja - korostan nimenomaan jälkimmäistä, koska pyrin aina muodostamaan oman suosikkikäsitykseni asioista aivan puhtaasti Sanan pohjalat, mutta toki hyödyntäen muiden työtä. Tunnustan myös sen, että monasti puolustelen sellaisakin kantoja, joita en ehkä todennäköisesti oikeimpana tulkintana pidäkään, juuri sen vuoksi että saan ihmisiä ymmärtämään toisiaan; ts. ymmärtämään sen ettei toisen osapuolen mielipide välttämättä ole aivan tuulesta temmattu tai Raamatun vastainen.

Otanpa tästä esimerkin. Adventistit pitävät sapattia suuressa arvossa ja kokoontuvat sapattisin, ja olen adventisteille pyrkinyt tuomaan esille sitä ettei sapattikäsky aikuisen oikeasti ole tarkoitettu kristityille. Mutta sunnuntaina kokoontuville pyrin taas tuomaan esille sitä, ettei mikään kohta UT:ssa vaadi sunnuntaina pitämistä kokoontumispäivänä, joten ne jotka haluavat pitää sapattia juutalaisten tapaan, saakoon näin tehdä.

Sen sijaan, kun en näe Raamtun perusteluja jollekin asialle, en myöskään näe tarvetta olla kritisoimatta kyseistä asiaa jos se kerran ei ole Raamatun ilmoittama asia.

Joten voit aivan hyvin otta esille jonkin kysymyksen tälle palstalle - tietysti avaamalla ketjun asiasta oikeaan paikkaan - ja voimme käydä läpi kysymyksiä eri asioista.

Mutta tuo esilletuomasi tempaus - siitä on jo keskusteltukin mm. täällä ja voit kirjoitella sinne mielipiteitäsi ja kysymyksiäsi:
viewtopic.php?f=3&t=281&p=3781&hilit=tempaus#p3781

Sen verran sanoisin tässä tuosta tempauksesta, että jos ajatellaan Paavalin sanoja: "meidät ... temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin...", niin jo noista sanoista tulee ilmi että meidät temmataan pois täältä ennen kuin Jeesus tulee. Näin ollen tempaus itsessään on ihan 100% varma asia. Se, mistä voidaan keskustella on, onko tempaus 7 minuuttia, 7 kuukatta tai ehkä 7 vuotta ennen Jeesuksen astumista maan päälle. Eri ihmiset ovat tästä ajoitusasiasta eri mieltä, mutta monet eivät tajua että itse asiassa tempaus ennen Jeesuksen tuloa maan päälle on aivan kiistämätön Raamatun ilmoitus ja totuus.

[-jarmo-]

Hyvä vanha tuttu "vieras"
Ei näitä jutustelemalla ratkaista. Tiedät sen itsekin kun olet niistä jo 10 vuotta koittanu jutustella varmasti muidenkin kuin minun kanssani.

Pelastussanoma sivustolla löytyy kaikki tarpeellinen perusasia, josta minun on aika vaikea enää kääntyä poiskaan. Olen tutkinut sekä tempausasian, että tämän syntiasian mielestäni melko ytimiä myöden ja olen havainnut sen tavan ajatella kaikkein mieluisammaksi sovistustyön suhteen. Ja kuten edelleenkin sanon, ettei tälläkään palstalla ole ainoatakaan ihmistä, joka aamulla herättyään ja kun on nyt nukkumaan laittamassa, ettei olisi joutunut sovittamaan tämän päivän syntejään. Siksi meillä on jokapäiväinen uhrimme Jeesuksessa Kristuksessa, eikä vain jos joskus satumme syntiä tekemään. Silloin me olemme täysin sokeita näkemään sitä että olemme puoliksi rampoja. Henki olisi altis muttei liha.

[Vieras]

näinhän se on jarmo se on ihan turha näistä jutella mun mielestä se on vaan parempi ku lyödään kättä sovinnon merkiksi ja ollaa kumpikin puoli hiljaa ja jos on jotain sanomista ni sitten sanoo toista kunnioittaen ja jättää nämä asiat Herran haltuun parempi tämä ratkasu on ku se että ollaa sodassa?

ku samassa veneessähän me lopulta ollaa?

[olli]

mun mielestä se on vaan parempi ku lyödään kättä sovinnon merkiksi

Näin se on. Menneitä ei voi pyyhkiä pois, mutta Sana sanoo:

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

[olli]

Haluan vielä jakaa tähän tarinan joka on tavallaan aika makaaberi, mutta osoittaa sen miten järjetöntä on elää siinä mikä on jo anteeksi annettu:

Mies ajeli kotinurkillaan, ja lähellä kotitaloaan ajoi erään naapurin kissan yli. Mies otti kissan, vei sen tuntemalleen naapurille, pyysi anteeksi ja antoi kissan ruumiin itkien omistajalle. Mies pahoitteli tekoaan ja lupasi ajella varovammin. Omistaja antoi miehelle anteeksi, ja mies lähti kotiinsa.

Pari viikkoa myöhemmin, miehelle tuli jälleen paha mieli kuolleen kissan vuoksi, ja hän otti lapion, kävi kaivamassa kissan ruumiin ylös maasta ja vei sen naapurille. Hän oli kovin pahoillaan asiasta, pyysi uudelleen anteeksi koko sydämestään ja lupasi kovasti ajella hiljemmin alueella.

Vielä parin kuukauden kuluttua mies taas kävi kaivamassa kissan pahoin mädäntyneen ruumiin maasta, kantoi sen naapurille ja oli taas pahoillaan ja lupasi parantaa tapansa.

Me teemme usein juuri saman asian. Naapuri oli kenties jo päässyt yli kissan kuolemasta, kunnes taas sai muistutuksen siitä. On parempi, että asiat käsitellään kerran, saadaan anteeksi kerran, ja sitten niihin ei enää tarvitse puuttua, koska joka kerta kun mies toi kissan naapurille, myös naapuri uudelleen itki kuollutta kissaansa.

Tämä pätee niin keskinäisiin suhteisiimme, kuin myös syntien anteeksisaamiseen Jumalalta.

[-jarmo-]

Jos muistat, niin me ollaan samankaltainen kättäpäälle tehty samasta asiasta ja sovittiin että pidä se mikä hyvää on. Eihän sitä mielipidettä kukaan voi muuttaa. Mehän ollaan nähty tämä jo kauan sitten ja vuosia ja taas vuosia toistuen sama asia joka puolella.

Itseasiassa, rohkaistun eileisen puheluni Jyrki veljemme kanssa puhuttuani aiheesta "kaikille synti, syyllisyydentunne ja armon saaminen" ei ole samanlainen kokemus. Näin ollen kerron jo muutama viikko tai ainakin pari viikkoa sitten saamani yöllinen sanoman.
Koin tarvetta kysyä miksi jotkut eksyy hengellisyyteen, joka ei selvästikään tuota muuta kuin mielihyvää ja lupaa ihanaa tulevaisuutta mutta samalla minä itse koen vastenmielisyyttä ja näen valheellisuuden siinä missä toiset suorastaan Jeesuksen kasvot ja Taivaan ilon? Sitten kun ihan rehellisesti ajattelin asiaa, niin en ollut sydämestäni edes murheellinen näiden joidenkin eksyneiden takia. Se tuntui minusta kauhealta että olenko minä näin kylmä ihminen. No en ole, vaan minulle sanottiin että se kaikki mikä tapahtuu, sen pitää tapahtua jotta nämä ihmiset voisivat avata silmänsä ja pelastua.

Minulle tuli mieleeni heti Pietarin hyvin inhimillinen kokemus. Hän oli juuri suusanalla tunnustanut Jeesuksen Jumalan pojaksi, jonka jälkeen Jeesus oli luvannut tälle Taivasten valtakunnan avaimet, jatkaen siitä suoraan ristin kuolemansa kerronnalla. Siihen Pietari sanoi että hän ei anna sinulle tehtävän niin, vaan vaikka hengellään estäisi sellaisen. Tähän Jeesus kiivastuneena sanoi, "väisty saatana!"

Kun olemme valinneet Jeesuksen elämäämme, niin sen jälkeen meidän on vaikea nähdä uskomme kauttakaan tietämme yhtä mutkaa pidemmälle. Jokainen meistä tarvitsee oman kiirastulensa, lankeemuksensa ja kilvoittelunsa. Yksikään joka mielii Jeesuksen ristiä kantaa, joutuu tosiaan suureen Jumalan korekakouluun. Kun luulet että nyt olet jo oppinut, niin juuri silloin saat kokeesta hylätyn ja jäät luokalle. Me emme kykene paljoon, se meidän on syytä muistaa.

Kun muistamme kaksi asiaa: Nöyryys vajavuutemme edessä ja anteeksianto kaikessa mikä meihin ulkoa kohdistuu, niin me olemme silloin melko hyvässä kurssissa ainakin, kunhan aamulla on Jeesus ensimmäinen ilomme ja illalla Jeesus on se viimeinen toivomme.

[-jarmo-]

....Tämä pätee niin keskinäisiin suhteisiimme, kuin myös syntien anteeksisaamiseen Jumalalta.

Amen Olli!

[Vieras]

Saarn. 3:5

Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.

"Jos muistat, niin me ollaan samankaltainen kättäpäälle tehty samasta asiasta ja sovittiin että pidä se mikä hyvää on. Eihän sitä mielipidettä kukaan voi muuttaa. Mehän ollaan nähty tämä jo kauan sitten ja vuosia ja taas vuosia toistuen sama asia joka puolella."

joo nytten muistan kun mainitsit asiasta mutta sitä kun on joutunut sopimaan niin monen kanssa asioita ja kun on ollut sodassa 90% kanssa netissä niin ei sitä voi kaikkea muistaa ja joskus on "tulirauhakin" rikkoontunut...

ihan joka foorumilla tai palstalla missä vaan uskon asioista jutelleen niin olen sotaan joutunut...

8 vuotta on pitkä aika "sodassa"...

[-jarmo-]

Kovan koulun oot käyny... Olet ehkä ottanut opiksesi ettei sotia sotimalla voiteta, kuin tämän maailman tavalla, joka tarkoittaa että häviäjä makaa kuolleena edessäsi, kuitenkaan muuttamatta mielipidettään ja kohta onkin jo uusi vastustaja kimpussasi.

[Vieras]

Kovan koulun oot käyny... Olet ehkä ottanut opiksesi ettei sotia sotimalla voiteta, kuin tämän maailman tavalla, joka tarkoittaa että häviäjä makaa kuolleena edessäsi, kuitenkaan muuttamatta mielipidettään ja kohta onkin jo uusi vastustaja kimpussasi.

minusta tähän keskusteluun sopii nämä kohat raamatusta hyvin...

1. Moos. 25:23-34

23. Herra sanoi:

-- Kaksi kansaa on kohdussasi, kaksi heimoa sinusta haarautuu. Toinen heimo on toista vahvempi, vanhempi on palveleva nuorempaa.

24 Aikanaan Rebekka synnytti kaksoset. 25 Ensimmäisenä syntynyt oli iholtaan punaruskea ja kauttaaltaan karvainen kuin vuohenkarvaviitta, ja hän sai nimen Esau*. 26 Sitten syntyi hänen veljensä, ja hän piti kädellään kiinni Esaun kantapäästä; siksi hän sai nimen Jaakob*. Iisak oli heidän syntyessään kuusikymmenvuotias.

Esau myy esikoisoikeutensa
27 Kun pojat varttuivat, Esausta tuli taitava metsästäjä ja erämies, mutta Jaakob oli rauhallinen ja viihtyi kotosalla. 28 Koska Iisak söi mielellään riistaa, hän rakasti enemmän Esauta, mutta Rebekalle oli Jaakob rakkaampi.

29 Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli väsyneenä metsästysretkeltään 30 ja sanoi Jaakobil- le: "Anna vähän tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keit- toa, minä olen ihan lopussa." Tästä syystä hän sai nimen Edom*. 31 Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle ensin esikoisuutesi." 32 Esau sanoi: "Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudes- ta?" 33 Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa. 34 Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papu- keittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä. Niin vähäarvoisena hän piti esikoisuuttaan.

--------------------

1. Moos. 25.30-45

30 Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsäs- tämästä. 31 Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: "Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut." 32 Hänen isänsä Iisak kysyi: "Kuka sinä olet?" Esau vastasi: "Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi." 33 Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: "Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy."

34 Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isä!" 35 Silloin Iisak sanoi: "Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen." 36 Esau sanoi: "Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota.* Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!" Esau kysyi vielä: "Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?" 37 Iisak vastasi: "Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?" 38 Silloin Esau sanoi isälleen: "Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!" Ja Esau itki katkerasti. 39 Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle:

-- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva
rehevistä maista,
vailla taivaan kastetta.
40 Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi.

Jaakob joutuu pakenemaan
41 Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: "Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin." 42 Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luok- seen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut. 43 Tee siis, poikani, niin kuin minä neuvon: lähde pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin. 44 Viivy siellä jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku haihtuu. 45 Kun veljesi viha on asettunut ja hän on unohtanut, mitä sinä hänelle teit, minä lähetän sinulle sanan ja haetan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat yhtenä ja samana päivänä?"

[Vieras]

Koin tarvetta kysyä miksi jotkut eksyy hengellisyyteen, joka ei selvästikään tuota muuta kuin mielihyvää ja lupaa ihanaa tulevaisuutta mutta samalla minä itse koen vastenmielisyyttä ja näen valheellisuuden siinä missä toiset suorastaan Jeesuksen kasvot ja Taivaan ilon? Sitten kun ihan rehellisesti ajattelin asiaa, niin en ollut sydämestäni edes murheellinen näiden joidenkin eksyneiden takia. Se tuntui minusta kauhealta että olenko minä näin kylmä ihminen. No en ole, vaan minulle sanottiin että se kaikki mikä tapahtuu, sen pitää tapahtua jotta nämä ihmiset voisivat avata silmänsä ja pelastua.

tää on semmosia juttuja josta voimme olla samaa mieltä mut onhan se surullista et jotkut eksyy sinne eikä löydä koskaan pois...

tästäkin asiasta on puolesta ja vastaan ihmiset ja kyllä tästäkin ollaa väännetty kättä tuolla keskustelupalstoilla mutta ei siitä sen enempää...

mutta sen verran voin sanoa että ennen tota kapina ja langeemus jaksoa kun kävelin "suoraa" polkua menin oikein tahallaan ja tietosesti etsmään tätä hengen voitelua ja katsomaan mikä henki siellä vaikuttaa?

sitten menin hakemaan kätten alta voitelua ja rukousta ja tottakai mennin aina sinne seurakuntaa missä oli kaikkein voimakkain kaataja henki itse en kyllä kertaakan kaatunut mutta kyllä tunsin voiman menevän läpi...

voin kyllä sanoo että henkien kanssa leikkiminen ei oo mitään järkevintä puhaa mutta olihan se oma henki mentävä testaamaan ja miten Jeesus suojaa kaikelta tältä...

[-jarmo-]

Tässä on myös sanassa sanottu kahdella tapaa tämä asia eksyneistä ja eksyneistä:
1. menkää pois, sillä minä en tunne teitä
2. menkää pois, sillä minä en koskaan ole tuntenut teitä

Sitten Jeesuksen lupaus: jos laumassa on 100 lammasta ja yksi eksyy, niin minä se haen.
Sama toisin päin: Raamatussa on paljon varoituspuhetta eksytyksestä, mutta yhdessäkään paikassa ei sanota että Jeesuksen oma olisi lopullisesti kadonnut kadotukseen. Sen sijaan jumalattomista sanotaan että heille minä leähetän väkevän eksytyksen, koska he ovat mieltyneet syntiin. Ei Jumalan eksytys koske Jeesuksen omia.

Elikkä Jeesuksen oma saattaa eksyä vain pelastuakseen, ikäänkuin tulen läpi.

[Vieras]

Tässä on myös sanassa sanottu kahdella tapaa tämä asia eksyneistä ja eksyneistä:
1. menkää pois, sillä minä en tunne teitä
2. menkää pois, sillä minä en koskaan ole tuntenut teitä

Sitten Jeesuksen lupaus: jos laumassa on 100 lammasta ja yksi eksyy, niin minä se haen.
Sama toisin päin: Raamatussa on paljon varoituspuhetta eksytyksestä, mutta yhdessäkään paikassa ei sanota että Jeesuksen oma olisi lopullisesti kadonnut kadotukseen. Sen sijaan jumalattomista sanotaan että heille minä leähetän väkevän eksytyksen, koska he ovat mieltyneet syntiin. Ei Jumalan eksytys koske Jeesuksen omia.

Elikkä Jeesuksen oma saattaa eksyä vain pelastuakseen, ikäänkuin tulen läpi.

no tähän on nytten heitettävä tämmönen vasta argumetti....

http://www.kotipetripaavola.com/Iankaik ... astus.html

Iankaikkinen pelastus

Tänä päivänä on maassamme yleistynyt opetus, jossa opetetaan, että kun ihminen tulee uskoon niin koska hän on kerran pelastunut niin hän on aina pelastunut eikä voi koskaan menettää pelastustaan. Mutta mitä Raamattu opettaa aiheesta? Sitä aion seuraavaksi tutkia tässä kirjoituksessani. Tämä oppi on hyvin yleinen Amerikan mantereella, jossa siitä käytetään yleensä kahta nimitystä: Eternal security ja once saved is always saved (OSAS).

[-jarmo-]

Huomenta!
Arvostan Paavolan käsitystä uskosta mutta en voi kuitenkaan ihan kaikkeen mennä samalla linjalla. Minä olen tutkinut asioita itse ja todennut että silloin en eksy muuten kuin itse, en toisten kautta ainakaan. En ole ollut pitkiin aikoihin enää ns. johdateltavissa ajattelemaan jonkun kaavan mukaan. Uskon että niin on parasta. Minulla on nimittäin vieläkin joitain perkaamattomia asioita joihin aion etsiä vastauksen ihan itse, rukouksessa ja hengessä.

En koskaan kehota ketään seuraamaan minua, vaan Jeesusta. En halua olla kenellekään esikuva, vaan kehotan ottamaan Jeesuksen esikuvakseen joten me olemme kaikki hänen seuraajiaan ja siksi jos olemme kerran olleet Jeesuksen seuraajia ja Hän on luvannut hakea meidät, kantaa meitä ja pelastaa rotkoista, niin jos hän antaisi meidän suistua kadotukseen, niin Jeesus olisi valehtelija.

Näin yksinkertaisesti minä ajattelen, enkä tarvitse siihen Paavolaa, enkä jenkkien mielipiteitä

[Vieras]

Huomenta!
Arvostan Paavolan käsitystä uskosta mutta en voi kuitenkaan ihan kaikkeen mennä samalla linjalla. Minä olen tutkinut asioita itse ja todennut että silloin en eksy muuten kuin itse, en toisten kautta ainakaan. En ole ollut pitkiin aikoihin enää ns. johdateltavissa ajattelemaan jonkun kaavan mukaan. Uskon että niin on parasta. Minulla on nimittäin vieläkin joitain perkaamattomia asioita joihin aion etsiä vastauksen ihan itse, rukouksessa ja hengessä.

tämän minäkin voin allekirjoittaa en minäkään nytten ihan joka asiassa mene yksiin paavolan ja muiden kanssa mutta tässä asiassa menen... oon aina vähän ollu semmonen oman tien kulkija...

tää on lainaus tuolta toisesta keskustelusta

Tuntuu pahalta kristisoida tällä tavoin mutta kun tätä on kaikki seurakunnat jotenkin väärällään. Alan kutsua tätä ilmiötä "uushengellisyydeksi" koska eräs tosiuskova pappi kutsuu nykyluterilaisuutta "uuspakanuudeksi".

tähän juttun on vielä kerrottava yksi oma kokemus näistä henki maaimaln jutuista ja hengistä...

eli silloin kun tein diilin saatanan kanssa ja eksyin mustaan raamattuun niin kun rukoilin saatanaa ja henkiä niin minulla meni samanlainen voima ruumiini läpi kun noissa kokouksissa ja rupesin tärisee mutta samalla oli semmonen "hyvä ja lämmin olo" vähän samanlainen kun Herran läsnäolossa jos on semmosta tuntenut?

sitten se on aika jännä juttu että en ole ikinä Herran hengestä puhunut kielillä mutta tuolloin kun pahat henget tulivat nini puhuin kielillä se oli aika outoa...

niin ootteko miettinyt sitä tää pohjautuu ihan omiin kokmuksiin... mut mitäpä jos kaikki Hengen ilmiöt ja kielillä puhumiset jne seurakunnassa... ei olekkaan Herran hengestä vaan saatanan?

koska ei saatanakaan mikään mitätön temppujen tekijä ole ja minun mielestä moni uskova aliarvioi saatanan eikä oikeasti tiedä sitä kuinka vahva itse asiassa ja ovela saatanan on vaikka Herra onkin vahvempi...

viitaten taas näihin kohtiin raamatussa...

Apostolien Teoista

Luku 19:6 ja 13-16

6. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.

13. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa".
14. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa;
15. mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?"
16. Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.

[Vieras]

korjaus piti tulla tämä teksti tohon...

Tuntuu pahalta kristisoida tällä tavoin mutta kun tätä on kaikki seurakunnat jotenkin väärällään. Alan kutsua tätä ilmiötä "uushengellisyydeksi" koska eräs tosiuskova pappi kutsuu nykyluterilaisuutta "uuspakanuudeksi".

Korjasin... mutta rekisteröipä itsellesi se nimimerkki, niin saat korjailtua itsekin