Johanneksen ilmestys 4. luku 1 Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva".   Kannattaa ensin lähteä katsomaan siitä, missä tilanteessa Johannes itse oli. Hän oli siis Patmoksen saarella ja kuolemassa siellä vanhuuteen, eikä hän ilmeisesti enää muuta odottanutkaan. Jeesus oli kuollut ja noussut, Paavali oli teloitettu ja Pietarikin oli teloitettu. Yksikään alkuperäinen apostoli ei enää ollut hengissä ja Jeesus ei ollut tullutkaan niin pian kuin he olivat alunperin olettaneet. Siellä hän kuitenkin kirjoitti nämä ja sellaisissa tunnelmissa, jossa ei kaiketi lohtua paljon ollut. Seurakunta oli painunut maan alle ja alkoi hyvin pimeät aikakaudet painaa päälle. Siinä tilanteessa ilmestysnäky oli Johannekselle varmasti tervetullut vahvistus ja innoitti siitä kirjoittamaan.   Aluksi hänelle sanottiin että nouse tänne ylös ja ovi oli avoin Taivaaseen. Moni puhuu tästä tilanteesta että se tarkoittaa tätä päivää, siis tempauksen ajankohtaa, jossa ovi oli auki. Minä väitän että tämä kaikki alku oli pelkästään Johannesta varten, jotta hän kirjoittaisi tietyllä tavalla tämän kirjan. Tätä koko kirjaa kun kannattaa katsoa siltä kannalta että tämä on Johanneksen matka ovesta sisään ikuisuuteen, jossa kaikki puhutaan menneessä aikamuodossa, jos huomaat sen lukiessasi ilmestyskirjaa. Siksi alussa kun Johannes vielä on ajassa ja paikassa, hänelle sanotaan "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva". Tämän jälkeen siis tarkoittaa sitä aikaa missä Johannes itse eli. Tämän jälkeen, oli muutenkin kolmannen luvun jälkeen, eli seitsemän seurakunnan esittelyn jälkeen, eli seurakunnat olivat muodostettu pitkälti Paavalin toimesta. Se oli prosessi, jolla kristinusko istutettiin siemeneksi, joka kuoli luodakseen uutta.   2-3 Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli näöltänsä jaspis-ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.   Johannes kuvaili Jumalan valtaistuinta   4 Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.   Johannes oli siis jo ajasta ikuisuudessa, joten hän oli tullut paikkaan, jossa hän oli kahdessa kohtaa ilmeisesti itse mukana, nimittäin uskon että 24 vanhinta ovat Jaakobin pojat ja apostolit, Paavali Juudaksen tilalla, eli Johannes itse istuu noista yhdellä valtaistuimella.   5 Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.   Jumalalla on siis seitsemän Henkeä, joista voidaan puhua erikseen.   6 Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä.   Tässä tullaan nelikasvoisen olennon luo, joka on valtaistuimen edessä, siis keskeisellä paikalla, jos ajatellaan valtaistuinsalia, niin keskeisintä kohtaa ympäröi 24 vanhimman valtaistuimet ja niiden keskellä Jumalan valtaistuin. Joten nelikasvoinen olento on kuin oikeuden tuomion keskipiste.   7-8 Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen. Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on".   Kasvot merkitsevät luomakunnan eläviä osia, ikään kuin voimahahmoja. Petojen voimahahmo leijona, sitten karjaeläinten härkä, sitten ihmisen kasvot ja sitten vielä kotka, eli linnut. Luomakunnan osista puuttuvat siis matelijat ja kalat. Kaikilla on kuusi siipeä, eli kolme siipiparia. Heissä muodostuu maan lunastaja Jeesuksessa Kristuksessa. Huomaat tämän kohta kun mennään seuraavaan lukuun. Etsi käsiisi myös Hesekiel 1. ja 10. luku, jossa tämä sama olento on maassa, jossa siltä puuttuu yksi siipipari, toisin kuin Taivaassa sillä on niitä kuusi, eli kolme siipiparia. Nuo siipiparit tarkoittavat luomakunnan lunastustapahtumia, joista viimeisen siipiparin olento saa viidennen sinetin avauduttua.   9-11 Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".   Jo pelkästään siitä että tämä nelikasvoinen olento on äärimmäisen kiitollinen Jumalalle, ylistäen tätä lakkaamatta, voidaan huomata mikä tämä olento loppujenlopuksi on. Eli se on lunastettu luomakunta.