1. kirje Timoteukselle 3:1-13 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan. Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita,

Poliisilaki 1 luku Yleiset säännökset

1  § Poliisin tehtävä
Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.
Poliisin on suoritettava myös muut sille erikseen säädetyt tehtävät ja annettava jokaiselle tehtäväpiiriinsä kuuluvaa apua.

2  § Poliisin toiminnan yleiset periaatteet
Poliisin on toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä sovinnollisuutta edistäen. Poliisin toimenpiteet on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän

suorittamiseksi. Toimenpiteiden on oltava perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.
Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Poliisi ei saa puuttua kenenkään oikeuksiin enempää kuin poliisin tehtävän suorittamiseksi on tarpeen.

3  § Tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys
Poliisin tehtävät on hoidettava mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava tärkeysjärjestykseen.

Hämmästyttävän samankaltainen tehtävä, eikä oikeastaan edes rangaistuksen täytääntöönpanon osalta poikkea näiden virkamiesten tehtävät toisistaan, koska esivalta määrää rangaistuksen, ei pappi eikä poliisi. Toisen esivalta vain on maallinen ja toisen on taivaallinen esivalta. Sakkorahat saa se kenen kuva on kolikossa ja antakaa se sille kelle se kuuluu, mutta se mikä on Jumalan, antakaa se mikä hänelle kuuluu.

Poliisi on poliisi 24/7 ja pappi on pappi 24/7

Poliisilaki

9  § Poliisimiehen toimialue ja toimimisvelvollisuus

Poliisimies on velvollinen toimimaan sen poliisiyksikön toimialueella, johon hänet on sijoitettu. Poliisimies voidaan määrätä toimimaan myös sijoitusyksikkönsä toimialueen ulkopuolella. Poliisimies on ilman eri määräystä velvollinen ryhtymään kiireellisiin toimiin koko maassa myös toimialueensa ulkopuolella ja vapaa-aikanaan, jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaista rikosta koskevan tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi taikka milloin se näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi on tarpeen.

Tämän jälkeen menen asiaan, joka on puhuttanut jo monia. Saako pappi tai poliisi tehdä sellaista työtä, joka ei moraalisesti kuulu papille tai poliisille? EI SAA! Suomen laki kieltää poliisin osallistumasta mihinkään eturistiriitaiseen muuhun työhön, kuten poliittiseen työhön, vartija, tai järjestyksenvalvontatyöhön koska poliisi ei voisi enää toimia sen jälkeen poliisilain 2§ pykälän mukaan puolueettomasti. Sama pitää päteä myös papistoon, koska pappi toimii hengellisenä poliisina, eikä tämä saa harhailla raja-aitojen välissä puolelta toiselle, koska jos niin käy, pappi ei enää kykene toimimaan Jumalan sanan mukaisella tavalla puolueettomasti. Jos mennään vielä astetta harmaammalle alueelle, niin eihän poliisikaan voi myydä huumeita ja lapsille välittää viinaa koulun edessä. Niin ei pappikaan voi vaihtaa sukupuolta synnyttyään mieheksi tai raiskata naisia ja lapsia.
Naispoliisin on aina vaikea toimia parinsa kanssa, meidän ei tarvitse olla edes kovin fiksuja ymmärtämään sitä. Oletetaan että poliisilla on kotikäynti, jossa on kuuleman mukaan kolme isoa miestä pistänyt palasiksi koko asunnon. Poliisi ottaa naisparinsa mukaan hälytyskäynnille, mieluummin kuin miesparin. Kuinka on? Sama pätee naiseen pappina, koska naisen emotionaalinen heikkous mieheen nähden sallii synnin ennen pitkään, kuten kävi Adamin ja Eevan aikana. Apostoli Paavalin sanoin:

1. Korinttolaiskirje 7:24 Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.

Poliisi on poliisimies ja pappi on pappismies. Pysykäämme näissä rooleissa, eikä tässä ole kyse tasa-arvosta, vaan Jumalan kunnioituksesta ja hänen säätämästään laista sulavana toimivuutena Rakkaudessa. Ihminen on vain itse kuvitellut voivansa muuttaa Jumalan säätämää järjestystä itselleen itsekkäästi paremmaksi.

LISÄTTY 27.5. VOIMAKEINOJEN KÄYTTÖ (lisätty erään tapahtuman johdosta)

Sekä Jumalan että Jumalan palvelijoiden, kuin maanpäällisten lainvartijoiden viranomaisten eräs merkittävä oikeaan suuntaan ohjailemisen keino on voimakeino. Mitä voimakeino sitten oikeastaan on? Parempi ensin esitellä kaikki keinot ja tapahtumamahdollisuudet, jotka liittyvät voiman käyttöön tai voimakeinojen käyttöön. Huomaa, että samat lainalaisuudet pätevät sekä Jumalan, että maallisen esivallan toimissa. Onhan maallinen esivaltamme Jumalan hyväksymä.

Otamme ensin oikeudettoman hyökkäyksen. Tämä on pahojen ihmisten käyttämä keino, joka voi olla myös pahojen kansojen tai vaikka pahojen ihmisryhmien keino. Oikeudeton hyökkäys. En ala erittelemään tämän oikeudettoman hyökkäyksen keinoja, koska takaa päin tehty murha on samalla tavalla oikeudeton, kuin edestäpäin tehtykin. Takaapäin tullut läimäytys, isku tai muu lyönti on samalla tavalla oikeudeton, kuin edestäpäinkin tullut. Tätä voi kutsua yhdellä nimikkeellä väkivalta, eli oikeudeton hyökkäys. Tämä ei ole siis mikään voimakeino, vaan rangaistava teko, jolla ei ole oikeutta puolustaa tekoaan mitenkään oikeutetuksi. Tätä keinoa ei Jumala käytä koskaan, eikä milloinkaan. Maallinen esivaltakaan ei saa käyttää tätä menettelytapaa, koska se on laitonta.

Sitten menemme hätävarjeluun. Tämä on hallitsematonta voimakeinojen käyttöä, jonka lopputulosta ei tiedä kukaan ennalta. Tässä oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi joutuva joutuu hätävarjeluna puolustamaan itseään. Vai joutuuko? Moni pähkäilee sitä mielessään ja vakuuttaa itselleen kuin Pietari ennen kavallusta, että minä seuraan sinua Jeesus ja ennen kuin kukko lauloi, oli Pietariparka jo kolmesti kieltänyt Jeesuksen. Samoin voi käydä tässäkin tilanteessa kenelle tahansa, joka on kieltäytynyt väkivallasta uskoonsa nojaten. "Minä en tule koskaan käyttämään väkivaltaa". Onneksi et tulekaan, koska tämä on hätävarjelua, eikä väkivaltaa. Kun suomalaiset puolustivat maataan 1939 alkaen, se oli hätävarjelua, eli maanpuolustusta. Kun samat suomalaiset ylittivät jatkosodassa rajan, he syyllistyivät oikeudettomaan hyökkäykseen Venäjää vastaan. Näin venäläiset saivat täyden syyn puolustaa maataan oikeudettomalta hyökkäykseltä ja he toimivat silloin hätävarjelun nojalla. Suomalaiset syyllistyivät siis syntiin, jota keinoa Jumala ei koskaan käytä, mutta maallinen esivalta ei aina osaa olla käyttämättä, vaikka tuntee Jumalan lain.
Minun isosetäni (adventisti) aikoinaan kieltäytyi menemästä rintamalle ja ottamaan asetta. Se oli hänen vakaumuksensa ja kunnioitan sitä toisaalta. Sen sijaan hän joutui vankilaan. Viruttuaan siellä tarpeeksi, Suomi joutui sodan edettyä 1941 piankin miespulaan jonka seurauksena Sukevan ja Pelson vankiloista koottiin Nikke Pärmin johdolla ns. pääkallokomppania. Tuossa komppaniassa isosetäni palveli maataan, eikä ollut vaihtoehtoja. Pietarin kukko lauloi ja Veikko joutui tarttumaan aseeseen tai kuolla etulinjassa ilman asetta. Veikko ei syyllistynyt oikeudettomaan hyökkäykseen, vaan hätävarjeluun. Jumala ei tarvitse hätävarjelua, koska hän on täydellinen, ihmisen täytyy.

Sitten on voimakeinot. Tämä on niin Jumalan, kuin maallisenkin esivallan tavallinen hyväksytty keino, eli jos sanat eivät riitä, tulevat voimakeinot käyttöön. Tätä samaa harrastavat kaikki esivallat, perheiden sisällä, seurakunnissa, viranomaisten kesken ja kansojen kesken. Lopuksi on todettava että myös Jumala käyttää ihmisiin jatkuvasti erilaisia voimakeinoja.
Voimakeinot on määritelty siten että laissa lukee seuraavan sisällöllisesti kuvailtu keino: voimakeinojen on oltava perusteltuja ja sellaisia, joiden kokonaisvaltainen lopputulos on ennalta tiedossa ja suunniteltu. Voimakeinot eivät saa ylittää tarpeellisuuden rajoja kuitenkin siten että keinojen käytön tavoite, eli lopputulos saavutettaisiin. Myös ihmisten perusoikeuksia ei saa loukata mikäli keinojen käytön tavoite suhteessa perusoikeuksiin ei sitä vaadi. Voimakeinoihin mennään vasta neuvojen, kehotusten ja käskykeinojen jälkeen. Täsmälleen samoin toimii Jumala.
Sitten menemme taas ihmisen vajavuuteen, eli voimakeinojen ylimitoitukseen ja hätävarjelun liioitteluun. Tätä voimakeinojen ylimitoitusta Jumala ei käytä koskaan, koska hän on täydellinen. Sen sijaan esivalta käyttää joskus ja sitä luemme lehdiltä, kun voimakeinoja käyttänyt vartija, järjestyksenvalvoja tai poliisi on mennyt voimakeinoissaan hieman liian pitkälle ja joutunut sitten käräjille siitä. Tässä kohtaa ympyrä siis sulkeutuu ensimmäiseen kohtaan, oikeudettomaan hyökkäykseen, joka on joko voimakeinojen käytön hallitsematonta ylimitoitusta, tai sitten hätävarjeluun menneen voimakeinojen liioittelua.
Otan esimerkin. Jumala haluaa opettaa ihmiselle valehtelun seurauksia. Ensin hän näyttää esimerkin maailmalta valehtelusta. Tämä ei ei toiminut, koska ihminen ei tajunnut tai ei halunnut tajuta. Jumala näyttää kuinka tämän läheinen joutuu saman valehtelun uhriksi. Tämäkään ei vakuuta ihmistä. Hän joutuu itse uhriksi, tai saa itse varoituksen muilta ko. asiasta. Tämäkään ei pysäytä ihmistä, vaan tämä jatkaa. Jumala aloittaa voimakeinot. Ensin tämä ihminen saa sakot, sitten hän menettää jotain konkreettista ja lopuksi hänelle tapahtuu itselleen aiheeseen liittyvä onnettomuus. Jumala on siis käyttänyt keinojaan.
Poliisi taas saattaa tehdä saman eri tavalla. Ensin hän kehottaa, sitten käskee, lopuksi toimii. Jos rikoksen tekijä pakenee, poliisi ajaa takaa. Lopuksi poliisi kiinni saatuaan joutuu käyttämään voimakeinoja, jonka seurauksena ihminen laittaa vastaan, jonka seurauksena poliisi joutuu hätävarjelutilanteeseen ja puolustautuu. Tämän seurauksena poliisin hermo palaa ja hetken painittuaan poliisi saa tilanteen hallintaansa ja laittaa ihmisen käsirautoihin. Mutta, potkaiseekin tätä kiinniotettua lopulta kylkeen. Se muuttui hätävarjelun liioitteluksi ja oikeudettomaksi hyökkäykseksi. Tällaista ei Jumala tee.

Näistä voimakeinoista menen asiaan. Ei Jumala anna kuuliaiselle lapselleen rangaistusta. Rangaistuksen kärsii tottelematon lapsi. Mutta kun tottelematon lapsi kärsii rangaistuksensa, ei Jumalakaan käytä tähän enää voimakeinojen ylilyöntejä. Mutta jos kuuliaisuutta ei vieläkään ole, vaikka rangaistus on jo kärsitty, Jumalan on kovennettava voimakeinojaan saavuttaakseen tavoitteensa. Tämä asia tulee täyttymään suuren sadonkorjuun myötä.

Jumala ei syyllisty väkivaltaan, eikä hänen tarvitse turvautua hätävarjeluun. Hän käyttää kyllä harkintansa mukaisia voimakeinoja saavuttaakseen tietyn oman tavoitteensa.