Vihkiäislahja, eli karitsan häät on siis kyseessä. Kuusi on ihmisen luku ja kymmenen on suvun tai yhteisön luku. Kuusikymmentä vuodenvanhaa karitsaa on morsian, joka on siis karjaeläin puhtaimmillaan. Kun puhutaan vuodenvanhasta virheettömästä karitsasta, niin silloin niitä on vain yksi ja tämä kuvastaa silloin Jeesusta. Loput kuusikymmentä tässäkin ovat metsäneläimiä, eli ns. pakanoita. Oinas on kaurista vähempiarvoinen, koska oinas on hieman jukuri ja tyhmä. Kauris on siis noista kahdesta puhtaampi ja arvokkaampi eläin. Oinas ja kauris ovat siis tyhmä ja viisas neitsyt.
Sitten siellä on ensimmäisenä kaksikymmentä neljä härkää, jotka ovat vahvoja karjaeläimiä. Luku kaksikymmentä neljä ei ole välttämättä mikään kronologinen lukuarvo, samalla tavalla kuin kuusi ja seitsemänkään, vaan luku

Matemaattinen symbolinen luku 6 on siis ihmisen luku ja kun niitä on kaksi, se on 12 ja kun liittoja on kaksi, niin lopputulos on 24. Ihmisryhmiä, eläinsymboleita on kolme, joka on lopulta luku 72. Sitten kun laitetaan vielä elävät ja kuolleet, niin se kerrotaan kahdella, jolloin luku on 144. Tästä päästään toiseen symboliin, eli kymmenjärjestelmään. Yksikkö luku 6 tarkoittaa perhettä ja yksilöitä perheessä. Luku kymmenen, eli kuusikymmentä tarkoittaa sukua ja yhteisöä. Luku sata, eli kuusisataa tarkoittaa kansaa ja rotukokonaisuutta. Luku tuhat on koko maailman väestön luku, eli kuusituhatta.

Jeesuksella oli aikoinaan 72 opetuslapsikokelasta, joista hän valitsi kaksitoista. Jeesus oli siis kutsunut mukaansa 72 ihmistä, joista hän teki valinnan 12 opetuslapseksi. Suhde on siis 1:6 joka kuulostaa aika hyvin valinnalta, jonka Jeesus tekee lopunaikana, erottaessaan morsianta muusta lähtevästä joukosta. Lähtijäthän ovat viattomat ja morsian, eli symbolisesti ajateltuna nöyrät ja köyhät.

Luukas 6:12-16 Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen: Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja.

Liittoja on ollut ikään kuin kaksi, lakiliitto ja armonliitto. Johanneksen aikaan yksi ylösotto oli siis jo mennyt Taivaaseen ja viimeinen liitto, armon liitto oli alkanut. Johannes näki näyssään kaksikymmentä neljä vanhinta taivaassa, jolloin siellä oli 12 vanhan liiton henkilöä ja uuden armon liiton 12 opetuslasta, jonkinlaisena vanhimpien neuvostona.

Johanneksen ilmestys 4
1 Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva".
2 Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja.
3 Ja istuja oli näöltänsä jaspis-ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.
4 Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.
5 Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.
6 Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä.
7 Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen.
8 Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on".
9 Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti,
10 lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen:
11 "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".

Lopulta tuo vanhimpien luku on seitsemänkymmentä kaksi, joka koostuu kolmesta luvusta 24 koska toinen ja kolmas kuolleiden, sekä elävien ryhmä on vielä tulematta Taivaaseen. Eli kaksi siipeä siellä jo oli, kolmas siipipari puuttuu. Lopputulos on ilmeisesti se 144 tuhatta.

Tämä kaikki ei ole mitään faktaa tietystikään, vaan haluan herättää ajatuksiasi miettimään, mikä rooli kahdellakymmenellä neljällä vanhimmalla on. He eivät ole mikään sattuma, vaan heillä on merkityksensä, joka mielestäni liittyy hyvin keskeisellä tavalla lukuun 144 tuhatta. Ajatelkaas esimerkiksi sitä, että kuka on loppujenlopuksi aito juutalainen? Vasta tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 2/3 osaa olisi juutalaista sukua, eli kaikki ne, jotka ovat tulleet Suomeen itärajan takaa, olisivat verenperinnöltään juutalaisia.

Mielestäni tätä koko aihetta ei voi tyhjentävästi kukaan selittää, vaan se jää aina kesken. Niin tapahtui minullekin. Tämä aihe imaisee itsensä sisään ja saattaa jatkuvasti syvempään ajatusten maailmaan loppumattomien lukujen kimpussa. Pääasia, että pääset jyvälle.